Moni Kuntoutus- ja hoitoyksikössämme hoidon aloittanut pohtii tätä kysymystä. Tunne siitä, että ei ole ansainnut hoitoa, ei ole riittävän sairas tai vie jonkun toisen paikan saattaa olla vahva. Tosiasiassa jo kysymyksen miettiminen viestii usein siitä, että tarvitsee kipeästi apua syömishäiriöstä toipumiseen. Oman tilanteen realistinen arvioiminen onkin monille vaikeaa.

Monet Syömishäiriökeskuksen asiakkaista sekä terapiapalvelujen että Kuntoutus- ja hoitoyksikön puolelta miettivät, että eivät ansaitse tai tarvitse Syömishäiriökeskuksen palveluja, koska eivät täytä syömishäiriön diagnostisia kriteerejä. Diagnoosin puuttuminen ei kuitenkaan ole este palveluillemme. Esimerkiksi painolla ei ole merkitystä hoidon ansaitsemisen näkökulmasta. Asukkaamme Kuntoutus- ja hoitoyksiköstä haluavatkin muistuttaa, että hoitoon tullakseen, ei tarvitse olla ”henkihieverissä”, sillä kaikki tulevat erilaisissa vaiheissa. Tärkeää on muistaa, että Syömishäiriökeskuksesta saa intensiivisyydeltään erilaisia palveluja vastaamaan siihen tarpeeseen mikä kullakin on.

Kaikki hoidot Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikössä eivät ole pitkiä, mutta monet hoidot ovat. Kesto vaihtelee tavallisesti puolesta kahteen vuoteen ja joskus jopa pidempäänkin. Koska suuri osa asukkaistamme on joko erittäin vakavaoireisia ja/tai pitkään sairastaneita, on syömishäiriö muotoutunut osaksi heidän persoonaansa ja mielensä keskeisiä selviytymiskeinoja. Aina kun lähdetään tekemään muutoksia, joilla tavoitellaan syvällistä ja pysyvää muutosta niin olotilassa kuin käyttäytymisessäkin, muutoksen syntyminen vaatii aikaa.

Vakaville syömishäiriöille on tyypillistä, että oireilematta oleminen on vaikeaa ja tuskallista. Useimmat tarvitsevat toisen ihmisen tiivistä tukea pystyäkseen tekemään muutokia syömiseensä ja painoonsa sekä löytääkseen hyvinvointia tukevia keinoja psyykkisen tasapainonsa ylläpitämiseen elämän karikoissa. Vakavasti sairaat asukkaamme tavallisesti joutuvat turvautumaan oireiden tuomaan hetkelliseen helpotukseen aina ollessaan yksikseen. Syömishäiriökeskuksessa huolehditaan, että sairauden akuutissa vaiheessa ei tarvitse olla paljoakaan omassa varassaan, vaan hoitajan tuki on lähes aina saatavilla. Paranemisen edetessä sairastunut pystyy ottamaan itsenäisesti vastuuta yhä vaativammista tilanteista. Syömishäiriökeskuksessa ajattelemme, että hoidon lopettaminen on järkevää silloin, kun oleminen omassa varassa onnistuu niin, että oireisiin ei juurikaan enää tarvitse turvautua.

Ajankohta, jolloin sairastunut saavuttaa kyvyn sietää tunteitaan ja olojaan turvautumatta oireisiinsa vaihtelee yksilöllisesti paljon. Usein on niin, että mitä pitempi sairaus on taka-na tai mitä voimakkaammat oireet ovat, sitä pidempi aika tarvitaan omien voimien palautumiseen. Tämän tilan saavuttaminen vaatii paljon harjoittelua sekä osastolla että osaston ulkopuolella. Tästä johtuen Syömishäiriökeskuksen hoito sisältää myös kuntoutusjakson, jonka aikana pääpaino on osaston ulkopuolella selviämisessä. Näin haluamme varmistaa, että asukkaamme on lähtiessään varustettu mahdollisimman hyvällä työkalupakilla, josta hän voi ottaa joustavasti käyttöönsä monenlaisia keinoja elämänsä haasteista selvitäkseen.

Hoidon pituus siis määräytyy sen mukaan millaiseen tahtiin asukas on valmis siirtymään tiiviin tuen hoitovaiheesta ottamaan yhä enemmän itsenäistä vastuuta ja siirtymään lopulta kuntoutusvaiheeseen. Jokaisella on oma yksilöllinen, juuri hänelle paras paranemisvauhtinsa.

Syömishäiriö on Syömishäiriökeskuksen näkemyksen mukaan usein oire jollekin, viesti pahasta olosta ja keino selvitä omien tunteiden kanssa. Sen vuoksi pelkästään syömishäiriön oireiden ”karsiminen” ei riitä parantumiseen. Jokaisella sairastuneella on yksilöllinen elämänhistoria, elämäntilanne ja muu terveydentila. Näiden huomioiminen on tärkeää onnistuneen hoidon takaamiseksi. Emme siis keskity vain syömisen, painon ja liikkumisen normalisointiin, vaan suunnittelemme hoitomme yksilöllisesti vastaamaan kunkin tarpeita. Joku voi tarvita tukea sosiaalisissa suhteissa toimimiseen ja arjen taitojen opetteluun, kun toinen tarvitsee tukea traumaattisten elämäntapahtumien läpikäymiseen. Joillakin voi olla myös muita psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen vaikuttavia sairauksia, jotka tulee huomioida hoidossa. Haluamme tarjota potilaillemme mahdollisimman pitkälti kaikki palvelut samasta paikasta, jotta potilaan ei tarvitse hakea apua monesta eri paikasta. Siksi kohtaamme kaikki potilaamme yksilöinä, kokonaisvaltaisesti.

Paranemista määritellään useilla tavoilla. Jotkut määrittelevät paranemiseksi painon normalisoitumisen ja oireiden poistumisen. Toiset lisäävät määritelmään syömishäiriöön liittyvien ajatusten poistumisen ja toimintakyvyn laaja-alaisemman vahvistumisen (esim. sosiaalisen arkuuden vähenemisen ja elämänhallinnan). Syömishäiriökeskuksen hoito tähtää kokonaisvaltaisen parantumisen mahdollistamiseen. Syömishäiriökeskuksen aikana aloitetaan prosessi, joka johtaa myös ajatuksissa tapahtuviin muutoksiin ja toimintakyvyn laaja-alaiseen vahvistumiseen, joilla on mielestämme keskeinen rooli hyvän elämän pohjana ilman syömishäiriötä. Kuntoutus- ja hoitoyksikön hoidon aikana aloitetaan jo tuo prosessi. Prosessi jatkuu vielä ympärivuorokautisen hoidon jälkeenkin, jolloin entiset asukkaamme hyödyntävät vielä esimerkiksi terapiapalvelujamme. Ympärivuorokautisen hoidon jälkeen asukkaallamme on kuitenkin käytössään jo paljon ”hyvän elämän” avaimia ja keinoja selvitä vaikeista tilanteista turvautumatta syömishäiriöön.

Syömishäiriöstä paranemisen tahti on aina yksilöllistä. Nyrkkisääntönä voi jossain määrin pitää, että paraneminen vie sitä pidemmän ajan mitä pidempään on sairastanut ja mitä vaikeammasta sairaudesta on kyse. Syömishäiriön taustalla olevat syyt vaikuttavat myös yleensä toipumiseen vaadittavaan aikaan. Nopeaa paraneminen on harvoin. Täysi parantuminen on kuitenkin mahdollista. On kuitenkin hyvä muistaa, että toipumisen edetessä hoito- ja tukimuodot muuttuvat. Toipumisen alkuvaiheissa intensiivinen hoito voi olla tarpeen. Toipumisen loppuvaiheissa psykoterapia voi auttaa toipumaan täysin. Toipumisaika ei siis ole sama kuin intensiivisen hoidon aika.

Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa ikään tai sukupuoleen katsomatta. Paraneminen aikuisiällä on varsin yleistä ja täysin mahdollista. Koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikkakin pitkä sairashistoria vaatii usein pidemmän toipumisprosessin. Syömishäiriökeskuksen hoidolla ei ole yläikärajaa. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisen tilanteen mukaan, joten ikään liittyvät asiat huomioidaan hoidon keinoissa. Aikuisen ei tarvitse siten pelätä, että hoito sisältäisi vain nuorille suunnattuja palveluja.

Syömishäiriökeskuksessa on monipuolinen ammattilaisten tiimi. Työntekijöinä on hoito-, terapia- ja kuntoutustyön ammattilaisia. Käytössäsi on myös psykiatrin palvelut. Somaattinen seuranta järjestetään yhteistyössä yksityisten lääkäriasemien kanssa.

Jokainen Kuntoutus- ja hoitoyksikön potilas saa moniammatillisen 2-4 omahoitajasta koostuvan tiimin, joka koordinoi potilaan hoitoa ja on tiiviisti arjessa läsnä. Lisäksi jokaisella potilaalla on päivittäin nimettynä vuorohoitaja, jolloin apua on tarjolla silloinkin, kun omahoitajat eivät ole paikalla. Potilaat tapaavat säännöllisesti yksilöllisen tilanteensa mukaan myös ravitsemusterapeuttia, fysioterapeuttia, terapeuttia ja/tai psykiatria.

Arkea rytmittävät muun muassa ruokailut, erilaiset ryhmät, omahoitajakeskustelut, erilaiset terapiat, päivittäinen rentoutustuokio sekä viikonloppuna osastoretki. Pidemmällä hoidossa olevilla arkea rytmittävät mahdollisesti myös omat harrastukset ja opiskelut tai työ. Hoitajan tuki on lähes jatkuvasti saatavilla. Myös muiden asukkaiden kanssa on mahdollisuus viettää aikaa.

Syömishäiriökeskuksen hoito on tavoitteellista, mikä tarkoittaa, että joka päivä pyritään edistymään paranemisen tiellä edes pikkuruisen askeleen verran. Tärkeä osa paranemista on syömisen normalisoituminen sekä kyky elää ilman oireita. Syöminen tavalla, joka tukee kehon hyvinvointia ja tasapainoa, on selkein keino vastustaa syömishäiriötä ja irrottautua siitä. Syöminen tavalla, joka tukee syömishäiriötä, on puolestaan selkein keino ylläpitää sairautta. Syömishäiriökeskuksessa pyrimme kaikin keinoin välttämään tekemästä syömishäiriötä tukevia asioita. Panostamme sellaisten asioiden tekemiseen, jotka tukevat paranemista. Tämän vuoksi pidämme äärimmäisen tärkeänä, että asukkaamme syövät. Ilman sitä syömishäiriöistä ei voi parantua.

Ymmärrämme, että syöminen on syömishäiriötä sairastavalle juuri se kaikkein vaikein asia. Tämän vuoksi kaikki ruokailut ovat Syömishäiriökeskuksessa aina tuettuja. Potilasta ei jätetä osastolla yksin ruoan kanssa vaan hoitajat syövät samanaikaisesti potilaiden kanssa tarjoten samalla tukeaan

Osastolla on oma ravitsemusterapeutti, jota on mahdollisuus tavata vaikkapa viikoittain. Tavallisesti hoidon alussa tapaamisia on tiheästi, kun ruokavaliota säädellään voinnin edistymisen mukaan. Ravitsemusterapeutin tapaamisissa sinulla on mahdollisuus neuvotella ruokavaliosi sisällöstä. Huolehdimme kuitenkin siitä, että ruoka on riittävän monipuolista ja että sen suunnittelu ei mene syömishäiriön palvelukseen. Eli vaikka kuuntelemme tarkkaavaisesti toiveitasi, pysyttelemme usean askelen edellä syömishäiriötä ja huolehdimme, että se ei pääse liikaa vaikuttamaan ruokavalion sisältöön tai laajuuteen.

Kokemuksemme on osoittanut, että syömishäiriön akuutissa vaiheessa tieto painolukemasta aiheuttaa sellaista ahdistusta, mikä ylläpitää syömishäiriötä. Painolukeman tietäminen usein vaikeuttaa syömistä merkittävästi, lisää pakkoliikuntaa ja kehotarkkailua. Sairastuneen itse tekemä painon seuranta on tavallisesti syömishäiriön oire ja tiheillä punnituksilla hän pyrkii paniikinomaisesti estämään lihomisen. Ongelmana on se, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta painolukeman tietäminen ei tuo kaivattua helpotusta. Usein hiemankin noussut paino kääntyy mielessä todisteeksi siitä, että paino on lähtenyt hallitsemattomasti nousemaan. Laskenut paino puolestaan voi joko tuoda hetkellisen helpotuksen tai sitten se tuo epätoivon siitä, että kaikki yrittäminen on mennyt hukkaan, kun paino ei korjaannu. Akuutissa syömishäiriön vaiheessa mieli siis tyypillisesti tulkitsee painotiedon jonkin negatiivisen näkökulman kautta ja aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta.

Kun paraneminen etenee sellaiseen vaiheeseen, että painolukeman tietäminen ei enää vaikuta syömiskäyttäytymiseen eikä aiheuta sellaista ahdistusta, mikä pitää tasata syömishäiriöoireilla, on painolukeman katsominen hyvä asia. Syömishäiriökeskuksessa painolukemia aletaan katsoa tavallisesti hoidon loppuvaiheessa. Tosin tällöin ne useinkaan eivät enää kiinnosta asukkaitamme, sillä elämään on ilmaantunut tärkeämpiä ja kiintoisampia asioita.

Monilla syömishäiriötä sairastavilla yhtenä oireena, joskus kaikista hallitsevimpana oireena, on liiallinen liikkuminen. Sairastunut saattaa kävellä joka paikkaan, lenkkeillä useita kertoja päivässä, seisoa kaiken mahdollisen ajan, jumpata salaa tai käydä liian usein erilaisissa liikuntaharrastuksissa. Näin silloinkin, kun oma terveys ei sitä salli, kehossa on kipuja, ulkona on rankkasade tai olosuhteet ovat muuten huonot liikkumiselle. Liikkumisesta onkin kadonnut terveyttä edistävät ja hyvää oloa tuovat vaikutukset, kun liikunta on muuttunut pakonomaiseksi, muuta elämää rajoittavaksi, syödyn ruuan kompensoimiseen tähtääväksi ja orjalliseksi painon kontrolloinniksi. Sairastuneen kulutus suhteessa syödyn ruuan määrää voi myös olla liian suurta. Keho ei voi toipua ja liikkumisesta palautuminenkin estyy.

Syömishäiriökeskuksen hoidon aikana opetellaan tervettä suhtautumista liikkumiseen ja omaan kehoon. Joidenkin kohdalla tämä tarkoittaa, että voimakasta pakkoliikkumista on ensin rajattava, jotta uudenlaista suhtautumista voi opetella. Rajaamisen aste riippuu täysin potilaan yksilöllisestä tilanteesta, kuten ravitsemustilasta, liikunnan pakonomaisuudesta ja kyvystä sallia itselle lepoa. Harvemmin hoidon aikana ollaan kuitenkaan sellaisessa tilanteessa, että liikkuminen joudutaan täysin rajaamaan. Täysi rajaaminen liittyy tilanteisiin, joissa liikkuminen vaarantaa potilaan hengen, potilaalla on infektiosairaus, ravitsemustila on liian huono tai liikunta aiheuttaisi keholle vammoja. Näissäkin tilanteissa infektiosairautta lukuun ottamatta Syömishäiriökeskuksessa mahdollistetaan osaston ulkopuolelle suunnattuja virkistyshetkiä esim. autoajelulla tai pyörätuolin kanssa. Kesäisin on myös mahdollisuus viettää aikaa osaston pihalla esim. viltillä tai puutarhatuolilla istuen.

Liikkumisen rajaamista voidaan vähentää potilaan voinnin edistyessä. Potilaan ei kuitenkaan tarvitse yksin opetella uutta suhdetta liikkumiseen ja kehoon. Tukea tähän työskentelyyn saa esimerkiksi fysioterapiasta ja omahoitajilta. Tärkeää on muistaa, että Syömishäiriökeskuksessa liikunta nähdään osaksi tervettä elämäntapaa, jolloin liikunta sisältyy osaksi hoitoa sitten kun potilaan vointi liikunnan sallii ja potilas itse sitä toivoo.

Perheet tai läheiset ovat tavallisesti tiiviisti hoidossa mukana, erityisesti alaikäisten asiakkaiden kohdalla. Perheet tai läheiset huomioidaan usein muun muassa hoidon tavoitteiden asettamisessa, kotilomien suunnittelussa ja hoidon hallitussa lopettamisessa. Joskus perhe harjoittelee henkilökunnan opastuksella yhdessä uusia, kaikkia perheenjäseniä hyödyttäviä toimintamalleja toimivamman vuorovaikutuksen ja arjen sujumiseksi.

Syömishäiriö koskettaa usein koko perhettä ja voi olla muillekin läheisille hyvin raskasta. Tuemme Kuntoutus- ja hoitoyksikössä hoidettavien potilaidemme perheiden ja läheisten voimavaroja lukuisin keinoin. Palveluihimme kuuluu muun muassa vertaistukea ja tietoa tarjoava läheisten ryhmä. Erilaiset perhetapaamiset, omahoitajakeskustelut ja muut tarpeen mukaiset verkostotapaamiset ovat myös oleellinen osa hoitoa.

Terapiapalvelujemme puolelta perheet ja läheiset saavat myös tukea. Palveluihimme kuuluu muun muassa 4-6 kertaa vuodessa järjestettävä läheisten ryhmä sekä erilaiset perhetapaamiset. Perheet ja lähieset voivat saada tukea meiltä myös silloin, kun oma läheinen ei ole hoidossa Syömishäiriökeskuksessa.

Opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksia arvioidaan aina yksilöllisesti. Tavallisesti Kuntoutus- ja hoitoyksikön hoidon alkuvaiheissa vointi ja voimavarat eivät salli opiskelua tai töissä käymistä. Hoidon alkuvaiheissa onkin hyvä suunnata kaikki voimavarat toipumiseen. Monilla opiskelu tai töissä käyminen tulee kuitenkin ajankohtaiseksi hoidon edetessä. Opiskelulla tai töissä käymisellä onkin usein keskeinen rooli kuntoutumisen vaiheessa ja asteittaisessa normaaliin elämään palaamisessa. Opiskelun voi aloittaa alkuun esimerkiksi muutamalla kurssilla. Täysipäiväinen opiskelu tai töissä käyminen vaatii itsenäistä ruokailujen sujumista ja pakkoliikunnan hallintaa.

Syömishäiriökeskus tekee myös yhteistyötä sairaalakoulun kanssa peruskouluikäisten opiskelujen järjestämiseksi.

Syömishäiriöt mielletään usein virheellisesti tyttöjen ja naisten sairauksiksi. Todellisuudessa myös pojat ja miehet voivat sairastaa syömishäiriöitä. Itse asiassa syömishäiriön kirjallisessa kuvauksessa jo vuonna 1694 toinen kuvatuista potilaista oli mies. Miehillä ilmenee kaikkia syömishäiriön muotoja. Joitakin eroavaisuuksia syömishäiriön ulkoasussa voi kuitenkin ilmetä, mikä on johtanut siihen, että miesten syömishäiriöitä ei aina tunnisteta. Miehillä syömishäiriöön voi liittyä myös erilaista häpeää juuri sen vuoksi, että syömishäiriö mielletään usein naisten sairaudeksi. Tämän vuoksi miehet eivät välttämättä uskalla itse hakea apua.

Syömishäiriökeskuksessa on hoidettu paljon myös poikia ja miehiä. Yleisiä piirteitä Syömishäiriökeskuksen miesasiakkailla on ollut tarkan ruokavalion noudattaminen, hallitsematon ahmiminen jäykän ruokavalion seurauksena tai lihasmassan kasvattamisen pyrkimyksenä, runsas liikunta, hormonien käyttäminen, ulkonäköpaineet (erityisesti pyrkimys olla lihaksikas, mutta laiha), seksuaalisuuskysymykset, masennus (tai kokemus, että ei voi hyvin), ruokahaluttomuus sekä erilaiset somaattisen vaivat (erityisesti vatsan toiminnassa). Elämää ja hyvinvointia häiritsevä oireilu tai olotila on saanut hakemaan apua.

Poikien ja miesten osalta ei voi korostaa liikaa sitä, että apua kannattaa hakea, vaikka ei olisikaan varma täyttyykö syömishäiriön diagnostiset kriteerit. Miesten syömishäiriöt ovat hoidettavissa ja niihin pätee sama kuin naisillakin: varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen kannattaa. Syömishäiriökeskuksessa ymmärretään myös miesten syömishäiriöitä ja haluamme osaltamme vähentää miesten syömishäiriöihin yhdistyvää stigmaa ja helpottaa sairastuneiden häpeää. Ota yhteyttä! Me keskustelemme kanssasi, arvioimme yhdessä tilannettasi sinun kanssasi ja autamme sinut oikean avun piiriin.

Syömishäiriökeskuksen tarjoamasta terapiasta ja muista polikliinisistä palveluista voi olla hyötyä, vaikka kävisi vain yhden kerran. Yhdelläkin käynnillä on mahdollisuus kartoittaa tilannetta, pohtia avun tarvetta sekä saada tietoa syömishäiriöistä ja niiden hoidosta. Syömishäiriön syntymisen vaiheissa yksikin käynti voi jo muuttaa sairauden kulun suuntaa, jolloin vakavaan syömishäiriöön sairastuminen voi estyä. Olet tervetullut palvelujemme piiriin, vaikka tietäisitkin, että et esimerkiksi taloudellisista syistä pysty sitoutumaan pidempään prosessiin. Me autamme myös tarvittaessa maksusitoumusasioihin liittyen.

Tutustu Syömishäiriökeskuksen tarjoamiin terapioihin ja muihin polikliinisiin palveluihin sekä henkilökuntaan sivustollamme.

Syömishäiriökeskus tekee yhteistyötä opiskelijoiden ja oppilaitosten kanssa. Järjestämme pienimuotoisia esittelytilaisuuksia esimerkiksi opiskelijaryhmille. Näistä voi tiedustella sähköpostitse osastonhoitajiltamme (minna.maisalmi(at)syomishairiokeskus.fi/aino.peltonen(at)syomishairiokeskus.fi). Otamme mielellämme opiskelijoita työharjoitteluun Kuntoutus- ja hoitoyksikköömme. Myös erilaiset oppimistehtävät ja opinnäytetyöprojektit on mahdollista toteuttaa yhteistyössä Syömishäiriökeskuksen kanssa. Harjoittelupaikkoja ja opinnäytetyöprojekteja voi tiedustella sähköpostitse apulaisosastonhoitaja Aino Peltoselta (aino.peltonen(at)syomishairiokeskus.fi). Järjestämme myös laajempia seminaareja ja koulutuksia, joihin voit tutustua sivustollamme.

Syömishäiriökeskus tekee yhteistyötä myös median kanssa. Meiltä voi kysyä asiantuntijahaastatteluja soittamalla numeroon 040 411 5481 (svenska 050 522 0077).

Muusta yhteistyöstä voit olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen   tai soita ilmaiseen palvelevaan puhelimeen 040 411 5481.