Buli­mia Osa 1 — Sai­raus, joka ei mah­du päh­ki­nän­kuo­reen

Saim­me hil­jat­tain erit­täin arvok­kaan palaut­teen, jos­sa toi­vot­tiin vies­tin­tääm­me lisää sisäl­töä buli­mias­ta. Palau­te vah­vis­ti samaa havain­toa, jon­ka olem­me itse­kin teh­neet sekä omaa toi­min­taam­me kos­ke­vas­sa itse­reflek­tios­sa, että ylei­sem­min käy­dyn jul­ki­sen kes­kus­te­lun tar­kas­te­lus­sa. Syö­mis­häi­riöi­tä kos­ke­va kes­kus­te­lu ja vies­tin­tä hakeu­tu­vat yhä edel­leen hyvin usein ano­rek­sian eli lai­huus­häi­riön äärel­le. Tämä vah­vis­taa vää­rää mie­li­ku­vaa sii­tä, että ano­rek­sia oli­si syö­mis­häi­riöis­tä ylei­sin. Vaa­ral­li­nen se toki on, sii­tä ei ole epäi­lys­tä­kään, mut­ta niin ovat muut­kin syö­mis­häi­riöt ja nii­den eri­lai­set ilme­ne­mis­muo­dot. 

Itse poh­din, että ano­rek­sia on jol­lain lail­la sel­keä­ra­jai­sin ja tun­nis­tet­ta­vin, jol­loin sii­tä kes­kus­te­lu on hel­pom­paa. Tun­nis­tet­ta­vuut­ta vah­vis­taa juu­ri­kin sai­rau­den näky­vä esil­lä­olo medias­sa ja sen kuvas­tos­sa. Ajat­te­len, että se, mik­si ano­rek­sia on niin näky­väs­ti esil­lä, liit­tyy osin myös erään­lai­seen media­sek­sik­kyy­teen ja gloo­ri­aan, jota vali­tet­ta­vas­ti tähän äärim­mäis­tä inhi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä aiheut­ta­vaan sai­rau­teen lii­te­tään. Monil­la on sel­lai­nen mie­li­ku­va, että itsen­sä kuri­na­lai­ses­sa nään­nyt­tä­mi­ses­sä oli­si jon­kin­lais­ta jaloa yle­vyyt­tä, jota sit­ten ihail­laan ja tavoi­tel­laan. Tämä mie­li­ku­va on kui­ten­kin ihan hevon kuk­kua ja sen leviä­mien sosi­aa­li­ses­sa medias­sa pitää syn­käl­lä taval­la huo­len sii­tä, että ano­rek­sia näkyy vas­tai­suu­des­sa­kin sekä katu­ku­vas­sa että vas­taa­no­toil­la. 

Ano­rek­sia ei kui­ten­kaan, vas­toin yleis­tä ole­tus­ta, ole se ylei­sin syö­mis­häi­riö. Buli­mi­aa esiin­tyy heit­tä­mäl­lä ano­rek­si­aa enem­män ja kaik­kein ylei­sim­piä ovat epä­tyy­pil­li­set syö­mis­häi­riöt, jois­sa sai­rau­den oireet eivät täy­sin istu tiet­tyi­hin diag­nos­ti­siin kri­tee­rei­hin. Buli­mi­aa esiin­tyy arviol­ta 10%:lla nuo­ris­ta nai­sis­ta ja sii­hen sai­ras­tu­taan tyy­pil­li­ses­ti myö­häi­sem­mäs­sä vai­hees­sa nuo­ruusi­kää ver­rat­tu­na ano­rek­si­aan. Koko väes­tös­sä buli­mi­aa sai­ras­taa tut­ki­mus­ten mukaan noin 2% suo­ma­lai­sis­ta nai­sis­ta ja 0,1% mie­his­tä. Toki syö­mis­häi­riöi­tä kos­ke­vaa tut­ki­mus­tie­toa tar­kas­tel­les­sa on aina otet­ta­va huo­mioon, ettei­vät tut­ki­muk­set tavoi­ta suin­kaan kaik­kia oireis­ta kär­si­viä vaan monet sai­ras­ta­vat myös buli­mia­tyyp­pi­ses­ti hakeu­tu­mat­ta tai pää­se­mät­tä kos­kaan hoi­don (ja tut­ki­muk­sen) pii­riin. Toden­nä­köi­ses­ti buli­mia­tyyp­pi­ses­ti oireil­laan enem­män, kuin mitä tilas­tot ker­to­vat.

Myön­net­tä­köön, että sor­rum­me usein itse­kin vies­ti­mään syö­mis­häi­riöis­tä juu­ri ano­rek­sian näkö­kul­mas­ta ja sik­si haluam­me nos­taa seu­raa­vis­sa blo­geis­sa tar­kem­paan tar­kas­te­luun buli­mian eli ahmi­mis­häi­riön. Kun aloin hah­mo­tel­la buli­mi­aa käsit­te­le­vää blo­gi­teks­tiä ja “tii­vis­tä päh­ki­nän­kuo­ri­mais­ta tie­to­pa­ket­tia” someen, tote­sin nopeas­ti ettei tätä sai­raut­ta kyl­lä mah­du­te­ta päh­ki­nän­kuo­reen. Siis­pä anne­taan buli­mial­le ansait­se­man­sa tila ja käsi­tel­lään aihet­ta useam­man jul­kai­sun sar­jas­sa. 

Min­kä­lai­nen sai­raus on buli­mia? 

Buli­mi­aa mää­rit­tää näl­kiin­nyt­tä­mi­sen, ahmi­mi­sen ja tyh­jen­täy­ty­mi­sen väli­nen vuo­rot­te­lu. Pel­ko syö­mi­sen hal­lin­nan menet­tä­mi­ses­tä ja sii­tä aiheu­tu­vas­ta liho­mi­ses­ta saa buli­mi­aa sai­ras­ta­van rajoit­ta­maan ruo­kai­lu­aan pitääk­seen kiin­ni kont­rol­lis­ta ja pyr­ki­myk­ses­tään laih­tua. Lii­an niuk­ka syö­mi­nen aiheut­taa kui­ten­kin voi­mak­kaan ener­gian tar­peen, jol­loin mie­len täyt­tää ruu­an ajat­te­lu.

Ruu­an äärel­le pääs­tes­sään hen­ki­lö ahmii mer­kit­tä­vän suu­ren mää­rän ruo­kaa lyhyes­sä ajas­sa, mis­tä aiheu­tu­va tuka­luus sekä eri­lai­set itseä soi­maa­vat aja­tuk­set ja vai­keat tun­teet saa­vat hen­ki­lön tyh­jen­täy­ty­mään. Useim­mi­ten tämä tapah­tuu oksen­ta­mal­la. Jos­kus tyh­jen­täy­ty­mi­seen käy­te­tään myös mui­ta hai­tal­li­sia kons­te­ja, kuten ulos­tus ‑ja nes­teen­pois­to­lääk­kei­tä. Syö­dyn ruu­an kom­pen­soi­mi­sek­si hen­ki­löl­lä saat­taa olla myös pakon­omai­nen tar­ve lii­kun­taan. Ahmi­mi­sen ja tyh­jen­täy­ty­mi­sen jäl­keen hen­ki­lö päät­tää “ottaa itse­ään nis­kas­ta kiin­ni” ja palaa laih­dut­ta­mi­sen tiel­le, jol­loin noi­dan­ke­hä­mäi­nen oire­kier­re jat­kuu. 

Buli­mi­aa sai­ras­ta­van pel­ko hal­lin­nan menet­tä­mi­ses­tä vah­vis­tuu ahmin­to­jen myö­tä. Ahmin­to­ja yllä­pi­tä­vät pit­kät ate­ria­vä­lit, joi­den avul­la sai­ras­tu­nut pyr­kii tyh­jen­täy­ty­mi­sen lisäk­si kont­rol­loi­maan pai­no­aan. Hän elää ahmin­to­jen ja laih­dut­ta­mi­sen muo­dos­ta­mas­sa kier­tees­sä, jos­sa molem­mat ele­men­tit vah­vis­ta­vat toi­si­aan. Laih­dut­ta­mi­nen muo­dos­tuu tur­van­tun­net­ta luo­vak­si toi­min­nok­si, mikä tekee sii­tä luo­pu­mi­ses­ta vai­ke­aa. Han­ka­lak­si tilan­teen tekee se, että buli­mias­ta ei voi paran­tua jos laih­dut­taa saman­ai­kai­ses­ti. Edel­leen tilan­net­ta mut­kis­taa se, että oman kehon koko, pai­no ja ulko­muo­to mää­rit­tä­vät hen­ki­lön käsi­tys­tä omas­ta arvos­taan ihmi­se­nä. Tämä puo­les­taan aiheut­taa sen, että lai­huu­den tavoit­te­lu pal­ve­lee myös hen­ki­lön koke­mus­ta itses­tään kel­vol­li­se­na ihmi­se­nä. Laih­dut­ta­mi­ses­ta luo­pu­mi­sen aja­tuk­ses­sa on siis buli­mi­aa sai­ras­ta­val­le pal­jon pelis­sä. Kehon­ku­van ja itse­tun­non kysy­myk­set ovat sai­ras­ta­val­le kipei­tä ja kimu­rant­te­ja, ellei­vät olleet sitä jo ennen sai­ras­tu­mis­ta.  

Buli­mian noi­dan­ke­hä ‑ruu­miin ja sydä­men näl­kä

Oirei­lu muo­dos­tuu kehä­mäi­sek­si, kos­ka sai­ras­tu­nut vas­taa syö­mi­sel­lä (ja syö­mät­tö­myy­del­lä) sekä kehon­sa että mie­len­sä tar­pei­siin. Lii­an niu­kak­si vedet­ty syö­mi­nen aiheut­taa ruu­mii­seen fysio­lo­gi­sen nälän ja keho alkaa huu­taa ruo­kaa. Oirei­lu kui­ten­kin pal­ve­lee myös sai­ras­tu­neen hen­ki­siä tar­pei­ta. Oirei­lul­la lie­vi­te­tään tus­kai­sia tun­tei­ta, kuten ahdis­tus­ta, ala­ku­loa, häpe­ää, yksi­näi­syyt­tä tai mie­les­sä vel­lo­vaa rau­hat­to­muut­ta, jon­ka juu­res­ta on vai­kea saa­da kiin­ni. Näi­tä tun­tei­ta voi kuva­ta sydä­men näläk­si, jota oireet het­kel­li­ses­ti hel­pot­ta­vat. 

Oireil­la saa­vu­tet­tu hel­po­tus on kui­ten­kin väliai­kais­ta. Oirei­luun tur­vau­tu­mi­nen yleen­sä vah­vis­taa ja lisää vai­kei­ta tun­tei­ta, joi­den koh­taa­mi­nen ja käsit­te­le­mi­nen jää impul­sii­vi­seen toi­min­nan jal­koi­hin. Oirei­lun jat­kues­sa sekä ruu­miin että sydä­men näl­kä kas­vaa enti­ses­tään. Buli­mi­aa sai­ras­ta­va alkaa vähi­tel­len huo­ma­ta ajau­tu­van­sa tilan­tee­seen, jos­sa oirei­den vas­tus­ta­mi­nen tun­tuu erit­täin vai­keal­ta, jopa mah­dot­to­mal­ta. Hen­ki­lö usein tie­dos­taa tilan­teen­sa riis­täy­ty­neen käsis­tä, mut­ta avun pyy­tä­mi­nen tun­tuu vai­keal­ta. Arki saat­taa muut­tua kaoot­ti­sek­si, kun mie­li askar­te­lee yhtä aikaa sekä oirei­den vas­tus­ta­mi­sen että nii­den mah­dol­lis­ta­mi­sen kim­pus­sa. Täs­sä koh­taa useim­mat onnek­si päät­tä­vät hakea itsel­leen apua. Ja jokai­sen, joka apua tar­vit­see, soi­si sitä myös saa­van. 

Mitä sai­rau­den taus­tal­ta löy­tyy? 

Buli­mi­aan sai­ras­tu­mi­sel­le ei ole mitään yksit­täis­tä selit­tä­vää syy­tä. Taus­tal­la voi­vat vai­kut­taa perin­tö­te­ki­jät ja tie­tyt per­soo­nal­li­suu­den piir­teet sekä kas­vu­ym­pä­ris­tö ja eri­lai­set elä­män­ko­ke­muk­set. Var­hai­set koke­muk­set ja vuo­ro­vai­ku­tus ympä­ris­tön kans­sa muok­kaa­vat käsi­tys­tä itses­täm­me. Ne vai­kut­ta­vat itseäm­me kos­ke­viin usko­muk­siin sekä kykyym­me sää­del­lä tun­tei­ta.

Syys­tä tai toi­ses­ta buli­mi­aan sai­ras­tu­val­le hen­ki­löl­le on syn­ty­nyt aja­tus, että olen vää­rän kokoi­nen ja sik­si kel­vo­ton. Taus­tal­ta voi löy­tyä esi­mer­kik­si kiusaa­mis­ko­ke­muk­sia tai jää­mi­nen vail­le hoi­vaa, tur­vaa ja vah­vis­tus­ta sil­loin, kun sitä oli­si tar­vin­nut. Lähes poik­keuk­set­ta buli­mi­aan sai­ras­tu­neel­le on kehit­ty­nyt itse­tun­toon ja kehon­ku­vaan liit­ty­viä ongel­mia. Myös tur­val­li­set tun­teen­sää­te­ly­kei­not ovat enem­män tai vähem­män hakuses­sa, mikä aiheut­taa usein myös ongel­mia ihmis­suh­teis­sa. Jos­kus juu­ri ihmis­suh­tei­siin liit­ty­vät vas­toin­käy­mi­set voi­vat lau­kais­ta ensim­mäi­set oireet. 

Myös vaa­ti­vuus itseä koh­taan, suo­ri­tus­pai­neet ja epä­on­nis­tu­mi­sen pel­ko ruok­ki­vat oirei­ta. Yhteis­kun­nas­sam­me val­lit­se­vat kau­neusi­han­teet, lai­huu­den ihan­noin­ti ja liha­vuus­fo­bia ovat myös pää­e­päil­ty­jen jou­kos­sa, kun etsi­tään syyl­li­siä eri­lais­ten syö­mis­häi­riöi­den syn­tyyn. 

Syyt sai­ras­tu­mi­sel­le eivät aina ole sel­vät tai suo­ra­vii­vai­set eikä syi­den löy­tä­mi­nen yksis­tään joh­da toi­pu­mi­seen. Sai­ras­tu­mi­sen taus­tal­la vai­kut­ta­vien teki­jöi­den poh­ti­mi­nen lisää kui­ten­kin hen­ki­lön ymmär­rys­tä itses­tään. Itsen­sä ymmär­tä­mi­nen taas lisää myö­tä­tun­toa itse­ään koh­taan, jol­loin myös itse­tun­to alkaa saa­da kai­paa­maan­sa vah­vis­tus­ta. Myö­tä­tun­to itseä koh­taan saa halua­maan itsel­leen hyvää, mikä taas aut­taa hen­ki­löä teke­mään toi­pu­mis­ta edis­tä­viä muu­tok­sia toi­min­taan­sa myös sil­loin, kun se tun­tuu vai­keal­ta. 

Monil­le buli­mia on syn­ty­nyt apu­kei­nok­si vai­kei­siin het­kiin. Sen kans­sa ei kui­ten­kaan ole tur­val­lis­ta jat­kaa mat­kaa, kos­ka oireet aiheut­ta­vat vaka­via hait­to­ja. Sai­rau­den jat­kues­sa tulee kär­si­mys vää­jää­mät­tä oloa het­kel­li­ses­ti hel­pot­ta­vien oirei­den rin­nal­le ja kii­laa nii­den ohi. Kär­si­mys naker­taa sekä kehoa että miel­tä ja vai­kut­taa usein hai­tal­li­ses­ti myös arkeen ja ihmis­suh­tei­siin.   

Seu­raa­vas­sa blo­gi­teks­tis­säm­me käsit­te­lem­me buli­mian aiheut­ta­mia hait­to­ja tar­kem­min. 

Sii­ri Kor­pi­niit­ty

Syö­mis­häi­riö­kes­kus

Läh­tei­tä:

  1. Char­pen­tier, P., Vil­ja­nen, R. & Kes­ki-Rah­ko­nen, A. 2016. Näl­käi­nen sydän — Para­ne buli­mias­ta. Kus­tan­nus Oy Duo­decim.
  2. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00352

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *