Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­sik­kö

Yleis­tä osas­to­hoi­dos­ta

Hel­sin­gin Mal­mil­la sijait­se­vas­sa Kun­tou­tus ‑ja hoi­to­yk­si­kös­säm­me sinua hoi­de­taan viih­tyi­säs­sä ja kodin­omai­ses­sa ympä­ris­tös­sä, jos­sa hen­ki­lö­kun­nan tuki on käy­tös­sä­si ympä­ri vuo­ro­kau­den. Osas­tol­la hoi­de­taan eri­lai­sis­ta syö­mis­häi­riöis­tä toi­pu­via hen­ki­löi­tä 13 ‑vuo­tiais­ta ylös­päin ilman yläi­kä­ra­jaa. Hoi­dos­sa ole­vat poti­las­to­ve­ri­si ovat sai­rau­den eri vai­heis­sa ja jokai­sen tilan­ne on sik­si vähän eri­lai­nen. Hoi­dos­sa on jokai­sen koh­dal­la pal­jon samaa, mut­ta hoi­to on aina myös yksi­löl­lis­tä ja jokai­sen ainut­laa­tui­sen tilan­teen huo­mioon otta­vaa. 

Osas­tol­la voi olla yhtä aikaa hoi­dos­sa seit­se­män poti­las­ta ja jokai­sel­la on käy­tös­sään oma, ikku­nal­li­nen huo­ne, jon­ka saa teh­dä itsel­leen viih­tyi­säk­si esi­mer­kik­si koris­te­le­mal­la sei­nät omil­la julis­teil­la tai voi­maa anta­vil­la valo­ku­vil­la. Yksi­kös­sä on yhtei­nen olo­huo­ne, jos­sa voi vaik­ka kat­soa TV:tä tai pela­ta pele­jä. Olo­huo­nee­seen kokoon­nu­taan yhdes­sä ruo­ka­le­vol­le ate­rioi­den jäl­keen, jol­loin myös hen­ki­lö­kun­ta on aina muka­na. Yksi­kös­sä on muka­va ryh­mä­ti­la, jos­sa ren­tou­du­taan fysio­te­ra­peu­tin ohjauk­ses­sa sekä pide­tään eri­lai­sia ryh­miä. 

Ruo­kai­lu tapah­tuu yhtei­ses­ti osas­ton ruo­kai­lu­ti­las­sa, jon­ka keit­tiös­sä ammat­ti­kok­ki val­mis­taa ate­riat. Hen­ki­lö­kun­ta on aina ruo­kai­luis­sa muka­na tuke­na­si ja tur­va­na­si. Hoi­don alus­sa on yleen­sä tar­peel­lis­ta, että hen­ki­lö­kun­ta koko­aa sinun annok­se­si val­miik­si, jot­ta syö­mis­häi­riö ei pää­se vai­kut­ta­maan annok­se­si kokoon. Voin­ti­si sal­lies­sa pää­set har­joit­te­le­maan ate­rioit­te­si annos­te­lua itse, sil­loin­kin aina hen­ki­lö­kun­nan tuke­ma­na.

Myö­hem­mäs­sä toi­pu­mi­sen vai­hees­sa pää­set har­joit­te­le­maan ravin­to­las­sa syö­mis­tä oma­hoi­ta­jie­si kans­sa sekä ruu­an­val­mis­tus­ta ensin ravit­se­mus­te­ra­peu­tin ohjauk­ses­sa ja myö­hem­min itse­näi­ses­ti. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa eri­tys­ruo­ka­va­liot ovat jär­jes­tet­tä­vis­sä ja hoi­don aluk­si sinul­le laa­di­taan ruo­ka­va­lio­si mukai­nen ate­ria­suun­ni­tel­ma. Sen avul­la kor­jaat ravit­se­mus­ti­laa­si ja nor­ma­li­soit ruo­kai­lua­si, jot­ta toi­pu­mi­se­si pää­see ete­ne­mään. Ate­ria­suun­ni­tel­ma suun­ni­tel­laan yhdes­sä syö­mis­häi­riöi­den hoi­toon eri­kois­tu­neen ravit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa. 


Kun­tou­tus ‑ja hoi­to­yk­si­kös­sä sinun hoi­to­si suun­nit­te­lus­ta ja toteu­tuk­ses­ta vas­taa osas­ton moniam­ma­til­li­nen tii­mi. Sinul­le nime­tään 2–4 oma­hoi­ta­jaa, jot­ka huo­leh­ti­vat hoi­to­si ete­ne­mi­ses­tä ja joi­ta tapaat sään­nöl­li­ses­ti esi­mer­kik­si kes­kus­te­lui­den tai eri­lais­ten hoi­dol­lis­ten har­joi­tus­ten mer­keis­sä. Jos oma­hoi­ta­ja­si ei ole työ­vuo­ros­sa, sinul­le nime­tään vuo­ro­hoi­ta­ja, jon­ka puo­leen voit päi­vän aika­na kään­tyä.

Osas­tol­la hoi­too­si osal­lis­tuu myös psy­kiat­rian eri­kois­lää­kä­ri, ravit­se­mus­te­ra­peut­ti ja fysio­te­ra­peut­ti sekä tar­peen mukaan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä. Osas­tol­la työs­ken­te­lee lisäk­si osas­ton­sih­tee­ri ja osas­ton­hoi­ta­ja, jot­ka pyö­rit­tä­vät arjen asioi­ta useim­mi­ten kans­lian puo­lel­la, mut­ta ovat apu­na­si tar­vit­taes­sa.

Osas­ton­hoi­ta­jam­me Min­na Mai­sal­mi on myös per­he ‑ja pari­te­ra­peut­ti. Hän tapaa sinua yhdes­sä per­hee­si ja läheis­te­si kans­sa per­he­ta­paa­mi­sis­sa, joi­den toteu­tuk­ses­ta sovi­taan aina jokai­sen koh­dal­la yksi­löl­li­ses­ti. Myös tutut oma­hoi­ta­ja­si ovat usein per­he­ta­paa­mi­sis­sa muka­na ja he pitä­vät hoi­to­si aika­na yhteyt­tä lähei­sii­si sopi­mal­lan­ne taval­la.  

Per­heen­jä­se­ne­si saa­vat hoi­to­si aika­na tie­toa syö­mis­häi­riös­tä sekä ohjei­ta ja neu­vo­ja sii­hen, miten he voi­vat tukea sinun toi­pu­mis­ta­si par­hai­ten. He voi­vat osal­lis­tua läheis­ten ryh­mään, joka kokoon­tuu 4–6 ker­taa vuo­des­sa. Lisäk­si van­hem­mil­le on tar­jol­la verk­ko­kurs­si, joka opas­taa hei­tä syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen lap­sen­sa tuke­mi­ses­sa. Hoi­to­jak­so­si aika­na pää­set har­joit­te­le­maan toi­pu­mis­työs­ken­te­lyä myös omaan kotii­si hoi­dol­li­sil­la koti­lo­mil­la. Eri­tyi­ses­ti ensim­mä­sil­le koti­lo­mil­le sekä sinua että lähei­siä­si val­men­ne­taan huo­lel­la, jot­ta kaik­ki sujui­si koti­lo­mal­la mah­dol­li­sim­man hyvin ja osas­tol­la opi­tut tai­dot pää­si­si­vät siir­ty­mään myös tut­tuun kotiym­pä­ris­töö­si.

Hoi­don alus­sa saat riit­tä­vän tii­vis­tä tukea niin pit­kään, kuin se on tar­peen. Tur­val­li­set rajat ja yhtei­set toi­min­ta­mal­lit osas­tol­la aut­ta­vat sinua vas­tus­ta­maan syö­mis­häi­riö­si oirei­ta. Tur­val­lis­ten rajo­jen avul­la huo­leh­dim­me, ettei­vät ter­veyt­tä­si vaa­ran­ta­vat oireet pää­se hidas­ta­maan para­ne­mis­ta­si. Hoi­don alus­sa olet hyvin tii­viis­ti hen­ki­lö­kun­nan seu­ras­sa ja hei­dän sii­pien­sä suo­jas­sa. Sitä mukaa, kun roh­keu­te­si vas­tus­taa syö­mis­häi­riön tah­toa vah­vis­tuu, voim­me tur­val­li­sin mie­lin jakaa sinul­le lisää vas­tuu­ta ja vapaut­ta, jon­ka myö­tä siir­ryt hoi­dos­sa­si kun­tou­tus­vai­hee­seen. 

Jokai­sen para­ne­mis­pol­ku on eri­lai­nen ja sik­si myös eri pitui­nen.

Kun­tou­tus­vai­hees­sa voit alkaa kokeil­la omia sii­piä­si osas­ton ulko­puo­lel­la ja alkaa raken­taa sel­lais­ta arkea, jos­sa syö­mis­häi­riö ei vai­ku­ta valin­toi­hi­si. Oma­hoi­ta­ja­si ja osas­ton tii­mi tuke­vat sinua myös kun­tou­tus­vai­hees­sa ja ovat val­mii­na otta­maan sinus­ta kop­pia, jos vapaus alkaa hui­ma­ta ja oireet kiris­tä­mään otet­taan. Toi­pu­mi­sen tie ei ole aina ihan suo­ra, vaan jos­kus saa­tat eksyä rei­til­tä tai kom­pas­tel­la juu­ra­koi­hin. Sik­si on tär­ke­ää, että hoi­to­si on riit­tä­vän pit­kä ja tien kivik­koi­sis­ta­kin osuuk­sis­ta pääs­tään saat­ta­maan yli. Hoi­toa­jat kun­tou­tus ‑ja hoi­to­yk­si­kös­sä ovat muu­ta­mas­ta kuu­kau­des­ta vuo­teen tai yli­kin. Jokai­sen para­ne­mis­pol­ku on eri­lai­nen ja sik­si myös eri pitui­nen. 

 Haluat­ko kuul­la lisää?

Lisä­tie­toa yksi­kön toi­min­nas­ta, lähei­sil­le suun­na­tuis­ta pal­ve­luis­ta sekä Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön jono­ti­lan­tees­ta saat osas­ton­hoi­ta­ja Min­na Mai­sal­mel­ta tai apu­lais­osas­ton­hoi­ta­ja Anu Kina­re­til­ta nume­ros­ta +358404122976

Poti­laan lähet­tä­mi­nen Kun­tou­tus-ja hoi­to­yk­sik­köön

Haluat­ko lähet­tää poti­laa­si osas­to­hoi­toon syö­mis­häi­riöi­hin eri­kois­tu­nee­seen yksik­köön?

Hel­poi­ten se onnis­tuu soit­ta­mal­la osas­ton­hoi­ta­ja Min­na Mai­sal­mel­le tai apu­lais­osas­ton­hoi­ta­ja Anu Kina­re­til­le nume­roon 040 412 2976. Me kysym­me puhe­li­mes­sa tar­vit­ta­vat tie­dot. Mikä­li haluat teh­dä kir­jal­li­sen lähet­teen, niin lähet­tee­seen on hyvä kir­ja­ta seu­raa­vat asiat:

  • Perus­tie­dot: nimi, syn­ty­mä­ai­ka, osoi­te, yhteys­tie­dot
  • Pai­no, pituus, BMI
  • Syö­mis­häi­riö oireet, pai­non kehi­tys vii­me kuu­kausi­na
  • Muut psyyk­ki­set oireet
  • Diag­noo­sit
  • Labo­ra­to­rio­tu­lok­set
  • Aikai­sem­mat hoidot/hoitojaksot
  • Päih­teet, itse­tu­hoi­suus

Näi­tä asioi­ta kysym­me myös, kun soi­tat poti­laas­ta­si meil­le.

Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­li

Mitä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja Pia Char­pen­tier ker­too Kun­tou­tus ‑ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­lis­ta? Lue tääl­tä ja kat­so myös Pian haas­tat­te­lut Elä­män näl­kään ‑podcas­tis­sa!

Kun­tou­tus- ja hoi­to-ohjel­mam­me eli hoi­to­mal­lim­me perus­ta­na on syö­mis­häi­riön taus­tal­la ole­vien psyyk­kis­ten syi­den ymmär­tä­mi­nen ja tavoit­tee­nam­me on ulot­taa hoi­don paran­ta­vat vai­ku­tuk­set mie­len syviin ker­rok­siin pysy­vän para­ne­mis­tu­lok­sen aikaan­saa­mi­sek­si. Hoi­to­mal­lin kes­kei­siä näkö­kul­mia ovat myös arjen työs­ken­te­lyäm­me ohjaa­vat arvot.

Arvo­jam­me ovat asuk­kaan kun­nioit­ta­mi­nen, yksi­löl­li­syys, itse­näis­ty­mi­sen tuke­mi­nen, yksi­löl­li­sen tar­peen mukai­nen hoi­don inten­sii­vi­syys, jat­ku­vuus ja koko­nais­val­tai­suus, innos­tu­nut, moti­voi­tu­nut ja osaa­va hen­ki­lö­kun­ta, per­hei­den huo­mioi­mi­nen sekä yhtei­söl­li­syys.

Hoi­to­mal­lim­me on suun­ni­tel­tu vas­taa­maan kaik­kiin syö­mis­häi­riön muo­toi­hin, vai­hei­siin ja vai­keus­as­tei­siin. Myös siis nii­hin kai­kis­ta vai­keim­piin tilan­tei­siin, jol­loin toi­voa näyt­tää ole­van jäl­jel­lä vain hitusen ver­ran. Pit­kän koke­muk­sem­me ansios­ta vai­kei­den syö­mis­häi­riöi­den paris­sa tie­däm­me, että kaik­kein toi­vot­to­mim­man­kin näköi­sis­sä tilan­teis­sa on vie­lä pal­jon teh­tä­vis­sä ja para­ne­mi­nen on mah­dol­lis­ta.

Taus­tal­la näke­mys syö­mis­häi­riön kulus­ta

Hoi­tom­me taus­tal­la on näke­mys sai­rau­den kulus­ta, jota voi kuva­ta alla ole­van kuvion mukai­ses­ti.

Syö­mis­häi­riö voi alkaa laih­dut­ta­mi­ses­ta, jon­ka avul­la sai­ras­tu­nut pyr­kii kohen­ta­maan itse­tun­to­aan ja hake­maan muil­ta hyväk­syn­tää. Myös pyr­ki­mys ter­veel­li­seen elä­mään voi saa­da niin anka­rat mit­ta­suh­teet, että se muut­tuu syö­mis­häi­riök­si.

Taus­tal­la voi myös olla trau­maat­ti­sia tapah­tu­mia tai suu­ria elä­män­muu­tok­sia. Ymmär­räm­me syö­mis­häi­riön niin, että sen tar­koi­tuk­se­na on poh­jim­mil­taan aut­taa sai­ras­tu­nut­ta sel­viy­ty­mään vai­kei­den tun­tei­den ja olo­ti­lo­jen kans­sa. Sen tar­koi­tus on siis alun perin hyvä, mut­ta kei­no­na se on hai­tal­li­nen ja tuo muka­naan jou­kon uusia ongel­mia ja pahen­taa alku­pe­räis­tä ongel­maa.

Sai­rau­den alku­vai­hees­sa useim­mat sai­ras­tu­neet koke­vat saa­van­sa oireit­ten­sa avul­la hel­po­tus­ta ja olon kohen­tu­mis­ta. Ympä­ris­tö­kin voi rea­goi­da posi­tii­vi­ses­ti esi­mer­kik­si sai­ras­tu­neen muut­tu­nee­seen ulko­muo­toon, jol­loin sai­ras­tu­neen itse­tun­to koho­aa.

Oirei­lu alkaa kui­ten­kin ennen pit­kään tuot­taa kär­si­mys­tä ja hait­ta­vai­ku­tuk­sia. Sosi­aa­li­set suh­teet saat­ta­vat han­ka­loi­tua. Alkua­jan hyvää oloa saa­vut­taak­seen sai­ras­tu­nut alkaa oireil­la entis­tä enem­män. Vähi­tel­len hukas­sa ole­mi­sen tun­ne alkaa val­la­ta sai­ras­tu­neen miel­tä yhä enem­män, mut­ta oirei­lu­kaan ei enää hel­po­ta oloa. Samal­la oirei­lua ei osaa enää lopet­taa­kaan, sil­lä sai­ras­tu­nut ei ole vakuut­tu­nut, että oirei­lus­ta luo­pu­mi­nen aut­tai­si hän­tä miten­kään. Oirei­lun jat­kues­sa sai­ras­tu­nut jou­tuu sai­rau­den van­gik­si ja ulos­pää­sy­tien löy­tä­mi­nen tulee yhä han­ka­lam­mak­si. Ulos­pää­syä vai­keut­taa pit­kä sai­rau­den kes­to sekä muut psyyk­ki­set ongel­mat, jot­ka mut­kis­ta­vat para­ne­mis­ta.

Vähi­tel­len sai­ras­tu­nut kui­ten­kin alkaa huo­ma­ta, että oireet eivät hel­po­ta oloa kuin kor­kein­taan het­kek­si. Hän alkaa pun­ta­roi­da mah­dol­li­suuk­si­aan luo­pua oireis­taan. Taval­li­ses­ti tämä aja­tus tun­tuu kui­ten­kin pelot­ta­val­ta täs­sä vai­hees­sa ja mie­les­sä voi olla kysy­mys ”Miten minä sit­ten sel­viän, jos lope­tan oirei­lun?”. Pel­ko pahas­ta olos­ta on niin suu­ri, että muu­tos­ha­lus­ta huo­li­mat­ta oireis­ta luo­pu­mi­nen tun­tuu vai­keal­ta.

Muu­tok­sen teke­mi­sen vai­hees­sa sai­ras­tu­nut vih­doin oival­taa, että hänen tilan­teen­sa ei hel­po­tu jos hän ei luo­vu oireis­taan. Muu­tok­sen teke­mi­nen tapah­tuu useim­mi­ten pik­ku­hil­jaa pie­nin aske­lin ja vaa­tii myös muu­tok­sen yllä­pi­tä­mis­tä. Välil­lä jot­kin tilan­teet voi­vat aiheut­taa niin suur­ta paniik­kia, että oireet saat­ta­vat tila­päi­ses­ti voi­mis­tua. Onnis­tu­mi­sen koke­muk­set kui­ten­kin roh­kai­se­vat sai­ras­tu­nut­ta teke­mään yhä haas­ta­vam­pia muu­tok­sia, joi­den seu­rauk­se­na para­ne­mi­nen läh­tee vähi­tel­len käyn­tiin. Jokai­sel­la on yksi­löl­li­nen para­ne­mis­tah­ti. Pai­non ja syö­mi­sen nor­ma­li­soi­tu­mi­sen lisäk­si tulee mie­les­sä tapah­tua muu­tok­sia, jot­ta uudel­leen sai­ras­tu­mi­sen mah­dol­li­suus mini­moi­tui­si. Syö­mis­häi­riön aiheut­ta­neet teki­jät tulee kor­ja­ta mah­dol­li­sim­man hyvin. Paran­tu­mi­nen vaa­tii­kin koko­nais­val­tais­ta muu­tos­ta.

Hoi­don inten­sii­vi­syys ja tii­vis yhdes­sä olo

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on suun­ni­tel­tu huo­mioi­maan kaik­ki syö­mis­häi­riön vai­heet. Mitä mut­kai­sem­mak­si paluu­pol­ku muut­tuu, sitä inten­sii­vi­sem­pää tukea sai­ras­tu­nut tar­vit­see löy­tääk­seen tien­sä ulos syö­mis­häi­riön syö­ve­reis­tä.

Polun syn­käs­sä pääs­sä maa­il­ma näyt­tää yli­voi­mai­sel­ta, pelot­ta­val­ta ja mah­dot­to­mal­ta koh­da­ta. Täl­löin oirei­lu tun­tuu ainoal­ta mah­dol­li­sel­ta taval­ta sel­viy­tyä. Tämän vuok­si Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on inten­sii­vis­tä sai­rau­den alku­vai­heis­sa eli yleen­sä myös hoi­don alku­vai­heis­sa.

Sai­ras­tu­neel­la on lähes aina hoi­ta­jat saa­ta­vil­laan, ulos men­nes­sä on aina seu­raa, ihmi­nen on aina lähel­lä hädän voi­mis­tues­sa kivu­li­aak­si. Näem­me, että yksin ollees­saan sai­ras­tu­neen ainoa mah­dol­li­suus on tur­vau­tua oirei­siin­sa, min­kä vuok­si pyrim­me mini­moi­maan yksi­no­loai­kaa.

Taval­lis­ta on, että sai­rau­den kivu­li­aan hou­kut­te­le­va ote pitää tiu­kas­ti kiin­ni ja sai­ras­tu­nut vas­tus­taa jos­kus voi­mal­li­ses­ti­kin läs­nä­oloam­me. Eri­tyi­ses­ti tämä näkyy ruo­kai­lu­ti­lan­teis­sa, jois­sa sai­ras­tu­neen pel­ko voi­mis­tuu hel­pos­ti kau­huk­si asti. Sai­raus mie­len sisäl­lä sanoo kau­heuk­sia syö­mi­sen vaa­ral­li­suu­des­ta ja hoi­ta­jan pahois­ta aikeis­ta. Ruo­ka näyt­tää ruu­miil­lis­tu­neel­ta pirul­ta, joka on tul­lut tuhoa­maan.

Näy­täm­me, että mei­dän avul­lam­me sai­ras­tu­nut löy­tää riit­tä­väs­ti voi­maa vas­tus­taak­seen sisäis­tä hir­viö­tään.

Tie­däm­me hyvin tämän sisäl­lis­so­dan, jota käy­dään isoil­la aseil­la sai­ras­tu­neen pään sisäl­lä. Tie­däm­me myös, että kau­hul­le ei voi antaa perik­si eikä sen mukaan voi toi­mia – muu­ten para­ne­mis­ta ei pää­se tapah­tu­maan. Tämän vuok­si olem­me läs­nä ja autam­me sai­ras­tu­nut­ta vas­tus­ta­maan sisäis­tä hir­viö­tään. Näy­täm­me, että mei­dän avul­lam­me hän löy­tää riit­tä­väs­ti voi­maa vas­tus­taak­seen sitä. On yksi­löl­lis­tä, miten pit­kään kes­tää, että voi­ma alkaa tul­la sai­ras­tu­nees­ta itses­tään ja sai­rau­den hou­ku­tus­ten vas­tus­ta­mi­nen alkaa onnis­tua omas­sa varas­sa. Taval­lis­ta kui­ten­kin on, että olo alkaa hel­pot­tua jo muu­ta­mas­sa vii­kos­sa.

Hoi­don käy­tän­teet

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on eri­kois­lää­kä­ri­joh­tois­ta. Arjen ja ammat­ti­lais­ten työs­ken­te­lyn näkö­kul­mas­ta hoi­to­mal­lim­me on kui­ten­kin hoi­ta­ja­kes­kei­nen. Tämä on hoi­to­paik­kam­me eri­tyi­so­mi­nai­suus. Jokai­sel­la poti­laal­lam­me on 2–4 oma­hoi­ta­jaa, jot­ka vas­taa­vat hoi­don toteu­tu­mi­ses­ta ja kaik­kien asioi­den hoi­tu­mi­ses­ta. Poti­laam­me poh­ti­vat yhdes­sä oma­hoi­ta­jien­sa kans­sa hoi­don tavoit­tei­ta ja kei­no­ja tavoit­tei­siin pää­se­mi­sek­si. Lisä­tu­kea tavoit­tei­den ja kei­no­jen löy­tä­mi­seen tuo moniam­ma­til­li­sen tii­min esil­le nos­ta­mat näkö­kul­mat, jol­loin poti­laan hoi­to voi­daan suun­ni­tel­la ja toteut­taa koko­nais­val­tai­sem­min.

Poti­laam­me tapaa­vat hoi­ta­jien lisäk­si fysio­te­ra­peut­tia, ravit­se­mus­te­ra­peut­tia, psy­kiat­ria ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jää tar­vit­taes­sa. Lisäk­si lähes päi­vit­täin ohjel­maan kuu­lu­vat ryh­mät, kuten keskustelu‑, ruoanlaitto‑, fysio­te­ra­pia- sekä tun­ne­ryh­mä. Vii­kon­lop­pui­sin teh­dään yleen­sä jokin ret­ki osas­ton ulko­puo­lel­le. Poti­laat osal­lis­tu­vat ryh­miin voin­tin­sa mukaan. Somaat­tis­ta voin­tia seu­ra­taan yhteis­työ­lää­kä­rei­dem­me vas­taa­no­toil­la Ter­veys­ta­los­sa tai Pik­ku­jä­tis­sä.

Hoi­toon kuu­lu­vat myös koti­lo­mat, joi­den aika­na vah­vis­te­taan osas­tol­la ope­tel­tu­ja tai­to­ja ja siir­re­tään tai­dot myös kotiym­pä­ris­töön. Lomien ajan­koh­dat ja pituu­det mää­räy­ty­vät poti­laan voin­nin mukaan. Koti­lo­mien onnis­tu­mi­sen näkö­kul­mas­ta oleel­lis­ta on tii­vis yhteis­työ poti­laan läheis­ten kans­sa. Lähei­sil­lä on kes­kei­nen roo­li poti­lai­dem­me hoi­dos­sa, joten hoi­to­mal­liim­me kuu­luu myös läheis­ten voi­ma­va­ro­jen vah­vis­ta­mi­nen.

Tii­vis­tet­ty­nä voi­daan tode­ta, että hoi­to on aluk­si inten­sii­vis­tä ja tukea tar­jo­taan tii­viis­ti. Para­ne­mi­sen ede­tes­sä poti­las ottaa itsel­leen yhä enem­män vas­tuu­ta sel­viy­ty­mi­ses­tään. Poti­laan ajat­te­lu­mal­leis­sa tapah­tuu muu­tok­sia armol­li­sem­paan ja hyväk­sy­väm­pään suun­taan. Lopul­ta run­saan har­joit­te­lun seu­rauk­se­na hän pys­tyy syö­mään omas­sa varas­saan, lait­ta­maan ruo­kaa, käy­mään ravin­to­lois­sa syö­mäs­sä ja huo­leh­ti­maan itses­tään ja omis­ta asiois­taan. Hoi­to­mal­lim­me sisäl­tää siten myös vai­heit­tain ete­ne­vän kun­tou­tuk­sen jak­son, jos­sa arjes­sa ja omas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä itse­näi­ses­ti sel­viy­ty­mi­nen on kes­kei­ses­sä osas­sa.

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen enti­nen kok­ki Jou­ni Kui­va­lai­nen ker­too mil­lais­ta kokin työ on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen keit­tiös­sä ja miten poti­laat huo­mioi­daan yksi­löl­li­ses­ti ruo­an val­mis­tuk­ses­sa.

Hoi­to­mal­lin teo­reet­ti­set perus­teet

Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­lin alku­pe­rä on kog­ni­tii­vi­sen psy­ko­te­ra­pian teo­riois­sa. Tämä lähes­ty­mis­ta­pa vali­koi­tui sen vuok­si, että sen toi­mi­vuu­des­ta on eni­ten näyt­töä tie­teel­li­ses­sä kir­jal­li­suu­des­sa ja myös omien koke­mus­tem­me mukaan ne tun­tui­vat onnis­tu­neil­ta. Kog­ni­tii­vi­sis­ta mal­leis­ta luon­te­vas­ti vali­koi­tui­vat syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa pal­jon käy­te­tyt lähes­ty­mis­ta­vat, jois­ta kuu­lui­sin lie­nee Oxfor­di­lai­sen pro­fes­so­rin Chis­top­her Fair­bur­nin mal­li.

Myös Janet Trea­su­re Mauds­leyn syö­mis­häi­riökli­ni­kal­ta Lon­toos­ta on vuo­si­kym­me­nien ajan kehi­tel­lyt työ­ryh­mi­neen monen­lai­sia hoi­to­mal­le­ja, mm. pit­kään sai­ras­ta­neil­le sekä per­heil­le. Näis­tä olem­me otta­neet pal­jon vai­kut­tei­ta. Tämän lisäk­si halusim­me mal­liim­me läm­min­tä koh­taa­mis­ta, ymmär­tä­mis­tä ja välit­tä­mis­tä sekä yksi­löl­li­syy­den huo­mioi­mis­ta. Näi­tä löy­sim­me mm. Bob Pal­me­ril­ta, Kel­ly Vitouse­kil­ta, Josie Gel­le­ril­tä ja eri­tyi­ses­ti Paul Gil­ber­til­tä. Syö­mis­häi­riöi­den aiheut­ta­mis­ta aivois­sa tapah­tu­vis­ta muu­tok­sis­ta ja nii­den mer­ki­tyk­ses­tä opim­me mm. Bry­an Las­kil­ta.

Koke­muk­sem­me kart­tues­sa ja uusien poti­lai­den opet­taes­sa meil­le päi­vit­täin uusia asioi­ta, kehi­täm­me hoi­to­mal­liam­me ja ‑käy­tän­tö­jäm­me jat­ku­vas­ti. Kos­ka monet poti­laam­me kär­si­vät syö­mis­häi­riön lisäk­si muis­ta psyyk­ki­sis­tä vai­keuk­sis­ta, olem­me lisän­neet hoi­to­mal­liim­me kom­po­nent­te­ja myös mui­den psyyk­kis­ten sai­rauk­sien hoi­to­mal­leis­ta. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si trau­man ja dis­so­si­aa­tion hoi­to, jos­sa tär­keim­piä läh­tei­täm­me ovat olleet trau­ma­te­ra­pia­kes­kuk­sen osaa­jat mm. Anne Suo­kas-Gun­lif­fe sekä hol­lan­ti­lai­sen Onno van der Har­tin työ­ryh­män tuo­tok­set.

Toi­nen kes­kei­nen uusi kom­po­nent­ti on epä­va­kaan per­soo­nal­li­suus­häi­riön hoi­to, johon olem­me otta­neet vai­kut­tei­ta Mars­ha Line­ha­nil­ta, Jef­frey Youn­gil­ta, Ant­ho­ny Bate­ma­nil­ta, Peter Fona­gyl­ta sekä suo­ma­lai­sel­ta osaa­jal­ta Maa­ria Koi­vis­tol­ta, joka on yhdis­tel­lyt eri teo­rioi­ta toi­mi­vak­si koko­nai­suu­dek­si. Kai­ken kaik­ki­aan jat­ku­vas­ti täy­den­ty­vä hoi­to­mal­lim­me on saa­nut vai­kut­tei­ta niin monil­ta suu­ril­ta osaa­jil­ta, että kaik­kia oli­si mah­do­ton täs­sä mai­ni­ta.

Autamme alkuun

Palveleva puhelin auttaa, kun tarvitset neuvoja syömishäiriöihin liittyen.