Urheilija, oletko kuullut puhuttavan häiriintyneestä syömisestä tai syömishäiriöistä?

Tunnetko ehkä jonkun, jolla on haasteita esimerkiksi syömisen tai kehonkuvansa kanssa?

Tiedätkö, että jo lieväkin syömisen häiriintyminen voi heikentää suorituskykyä, kehittymistä ja palautumista?

Tiedätkö, että monen urheilijan syömishäiriökierre on saanut alkunsa yrityksestä pudottaa painoa pari kiloa?

Urheiluun liittyy lukuisia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia. Urheiluharrastuksen kautta saadaan sosiaalisia kontakteja, jotka voivat kestää läpi elämän. Urheilu opettaa tärkeitä taitoja esimerkiksi ajankäyttöön, ravintoon ja muihin terveellisiin elintapoihin liittyen. Fyysinen aktiivisuus jo itsessään edistää terveyttä, minkä vuoksi säännöllisen liikunnan tärkeyttä ei voi olla korostamatta liikaa. Tutkimuksissa on todettu, että lapsuus- ja nuoruusajan kilpaurheilulla on lukuisia positiivisia vaikutuksia myös myöhemmässä elämässä.

Liikuntaan ja urheiluun, kuten mihin tahansa harrastukseen kuuluu iloja ja pettymyksiä. Harrastuksen parissa koetut onnistumiset sekä rakentavasti käsitellyt pettymykset tukevat itsetunnon kehittymistä ja terveen urheilijaidentiteetin rakentumista. Heikko itsetunto ja vääristynyt urheilijaidentiteetti ovat omiaan altistamaan urheilijaa esimerkiksi häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle.

Häiriintynyt syöminen on yksi mahdollinen runsaaseen liikuntaan ja kilpaurheiluun liittyvä riskitekijä. Liikunnan lukuisat terveyttä ja hyvinvointia edistävät ominaisuudet voivat suojata urheilijaa myös häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä. Valtaosalle ihmisistä urheiluharrastus onkin ensisijaisesti positiivinen asia, ja sellaisena se tulisi nähdäkin sen mahdollisista riskeistä huolimatta. Riskit on kuitenkin tärkeä osata havaita, jotta niihin voi reagoida oikein.

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavaa syömiskäyttäytymistä, sekä psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintymistä. Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden häiriöitä nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla, mutta niitä esiintyy kuitenkin kaikissa sukupuoli- ja ikäryhmissä. Syömishäiriöihin voi liittyä vuosien mittaista kärsimystä, joka vaikuttaa väistämättä oireista kärsivän, sekä hänen läheistensä elämänlaatuun. Pahimmillaan syömishäiriöt voivat johtaa jopa kuolemaan.

Syömishäiriöoireilun taustalla voi olla psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä. Osa voi oireilulla jopa aiheuttaa itselleen tarkoituksellisesti fyysistä pahaa oloa, kun psyykkisen pahan olon käsittelemiseksi ei ole riittäviä keinoja. ”Tuttua ja turvallista” fyysistä pahaa oloa on paljon helpompi kestää kuin psyykkistä pahoinvointia. Syömishäiriö on siis kaukana vain laihuuden tai tietynlaisen ulkonäön tavoittelusta, vaikka se ulospäin sellaiselta saattaa näyttääkin.

Syömishäiriöitä edeltää syömishäiriöoireilu, jossa esiintyy syömishäiriöihin viittaavia piirteitä. Jo tämä oireilu voi heikentää urheilijan terveyttä ja suorituskykyä. Mitä nopeammin oireiluun puututaan, sitä parempi on urheilijan toipumisennuste. Tämän vuoksi jo lievään syömishäiriöoireiluun on tärkeää puuttua, jottei varsinaiseen syömishäiriöön edes sairastuttaisi. 

Syömishäiriöitä esiintyy kaikissa sukupuoli- ja ikäryhmissä.

Syömishäiriöt alkavat urheilijoilla tavallisesti pyrkimyksestä syödä terveellisesti tai laihduttaa, jotta urheilusuoritukset paranisivat. Usein alkuvaiheessa näin tapahtuukin. Häiriintyneen syömisen jatkuttua jonkin aikaa, suorituskyky alkaa kuitenkin väistämättä heikentyä.

Syömishäiriöt aiheuttavat keholle monenlaisia vaurioita, joista osa näkyy pian sairastumisen alettua ja osa tulee esiin vasta sairauden jatkuttua pidempään. Suurin osa kehon vaurioista onneksi korjaantuu syömishäiriön parannuttua. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on aina riskitekijä varsinaisen syömishäiriön kehittymiseen. Siksi jo vähäiseenkin syömishäiriöoireiluun tulee reagoida nopeasti. Syömishäiriöoireilu itsessään voi myös olla terveydelle hyvin haitallista.

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen johtaa usein ravintoaine- ja energiapuutoksiin, jotka voivat nopeasti vaikuttaa urheilijan terveyteen, suorituskykyyn ja palautumiseen. Liian vähäinen syöminen aiheuttaa urheilijalle energiavajeen, jolla on lukuisia vaikutuksia terveyteen. Energiavaje vaikuttaa molemmilla sukupuolilla esimerkiksi hormonitoimintaan, luiden terveyteen, aineenvaihduntaan, immunologiseen järjestelmään, kasvuun ja kehitykseen, ruoansulatuskanavan toimintaan sekä psyykkiseen terveyteen. 

Seuraavat oireet voivat viitata häiriintyneeseen syömiseen. Osa niistä on sellaisia, että ne liittyvät muuhunkin kuin syömisen häiriintymiseen. Listan tarkoituksena ei siis ole huolestuttaa sinua, jos joitakin tuttuja oireita sieltä löydät (esimerkiksi palelu ja matala verenpaine eivät yksinään vielä anna syytä epäillä häiriintynyttä syömistä). Mitä useampi oire kuitenkin kohdallasi tutulta kuulostaa, sitä suuremmalla syyllä kannattaa pysähtyä miettimään, mistä ne voivat johtua.

Listassa esitetyt tyypilliset häiriintyneen syömisen varoitusmerkit on poimittu syömishäiriöiden Käypä hoito -suosituksista. Nämä varoitusmerkit pätevät liikuntamääristä riippumatta kaikkiin ihmisiin. Urheilijoilla varoitusmerkeistä korostuvat usein esimerkiksi harjoitusohjelman ja ruokavalion pakonomainen noudattaminen, suhteeton ahdistuminen suoritusten epäonnistumisesta, sekä vääristynyt kehonkuva ja tyytymättömyys kehoon.

• jatkuva keskittyminen ruokaan, liikuntaan ja laihduttamiseen
• nopea painonpudotus
• laihtuminen, josta henkilö itse ei ole huolissaan
• vaatimus saada muun perheen ruokavaliosta poikkeavaa ruokaa
• yliterveellinen ruokavalio tai tiettyjen ruokaryhmien (esim. hiilihydraatit) välttely
• liiallinen tai pakonomainen liikunta tai stressaantuminen, jos ei pääse liikkumaan
• vääristynyt kehonkuva
• tiheä punnitseminen
• toistuvat wc-käynnit ruokailun jälkeen
• ummetus, vatsakivut
• kuukautishäiriöt (esim. kuukautisten alkamisen viivästyminen, epäsäännöllinen kierto)

• viivästynyt puberteetti
• matala verenpaine, tiheä syke
• nestetasapainon häiriöt
• heikotus, huimaus, pyörrytys
• sydämentykytys, rytmihäiriöt
• mustelmaherkkyys
• kylmänarkuus, palelu
• kylmät raajat, sinerrys
• kuiva ja kalpea iho, untuvainen lanugokarvoitus kasvoissa ja muualla kehossa
• hampaiden kiillevauriot, väkisin oksentamisen merkit esim. kitalaessa
• masentunut mieliala
• lisääntyvä eristäytyminen

Urheilijan iästä riippuen ensimmäinen hoitava taho on kouluterveydenhoitaja tai -lääkäri, opiskelijaterveydenhuolto, työterveys- tai terveyskeskuslääkäri. Lievä ja keskivaikea oireilu voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa, mutta jos oireet eivät ala vähentyä 2–3 kuukauden sisällä, hoitava lääkäri arvioi erikoissairaanhoidon tarpeen.

Mitä pikemmin syömishäiriöoireiluun puututaan, sitä nopeampi ja parempi on toipumisennuste. 

Syömishäiriökeskuksella on hyvät verkostot urheilijoiden moniammatillisen hoidon toteuttamiseen.

Tästä pääset yhteydenottolomakkeelle.